En ole talvi-ihminen, mutta myönnän autuaasti että talveenkin mahtuu ihania asioita ja hetkiä. Onneksi! Kuljen kävellen paikasta toiseen aina välimatkan ja sään salliessa. Yksi syy miksi rakastan sitä on se, että ympäröivä maailma, luonto tai kaupunki, vie kuin vahingossa ajatukset pois muusta ja juuri siihen hetkeen. Olen remontin takia evakossa pikkukaupungissa, joka toisinaan tuntuu hitaudessaan ja uneliaisuudessaan vieraalta, mutta onneksi sentään ajoittain muistaa myös ihastuttaa vierailijaa.
Työmatkani viimeiset sata metriä ovat satumaiset. Tässä metsäpätkä talviasussaan. Taitan matkaa usein yhdessä jänisten ja oravien kanssa, harvemmin muiden ihmisten. Syksyllä sama metsä tarjosi vertaansa vailla olevaa väriterapiaa, kesällä helpotusta helteeltä.
Muuttoon on enää päiviä, enkä osaisi parempaa joululahjaa edes kuvitella. Nykyistä työmatkaa tulen kuitenkin kaipaamaan usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti