Olen jatkuvasti liikkeessä, luonteesta johtuen kaiketi. Siitä huolimatta on ihanaa tietää että maailmassa on olemassa paikka jota kutsua kodiksi. Viimeiseen vuoteen ei tilanne tosin ole ollut näin lohdullinen. Ainahan sitä sanotaan että remontit viivästyvät mutta kuka kuvitelmissaankaan olisi uskonut että pienen pienen kaupunkikodin remontin aikana ehtii talvi vaihtua kevään kautta vuosisadan hellekesäksi ja siitä edelleen unelmien värikyllääksi syksyksi, kunnes mittarilukemat jälleen laskivat asteille jotka saavat kyseenalaistamaan asunnon ostoa näiltä koordinaateilta alunperinkään.
Samoin kuin valoa rakastava skandinaavi hamuaa lohtua kuulaan talvipäivän auringonsäteistä remonttiepätoivossa rypevä ihminen saa lohtunsa onnistuneen työn tuloksesta - olkoon se kuinka pieni osa kokonaisuutta tahansa.
Tiedättehän sellaisen muovisen, kohokuvioisen tapettilaadun jota jokunen vuosikymmen sitten laitettiin kilometritolkulla kotien seiniin? Niin - se sai väistyä uuden pinnan alta, pinnan jota rakastan. Ja tuo pinta on betonia.
Kuvia tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti