Se iskee aina aika ajoin. Yleensä taiteenkaipuu tulee tunteista ja tilanteista ennemmin kuin vähäisistä taidekokemuksista. Toisinaan sitä kaipaa enemmän; tuo toisinaan on silloin kuin mieli on sininen ja tummumassa. Näin ollen syksyisin löydän itseni usein gallerioista tunnelmoimasta.
Eilen illalla olin levoton ja huomasin hakeutuvani Internetin ihmeellisessä maailmassa taidesivustoille. Pientä helpotusta siitä sainkin, ja päädyin jopa hankkimaan pari juttua kotii Wonderwall.se:ltä tarkan harkinnan jälkeen yöllä kello kahden jälkeen... Tuskin kovin järkevä aika ostoksille, mutta onneksi taiteessa onkin kyse tunteista ja aistithan pelaavat myös öisin.
Minimalistinen kotini saa väripilkkunsa taiteesta. Värit juurikin vangitsivat minut näissä
Stina Perssonin töissä
Deco Muse ja
Smells like tangerine. Muutama päivä pitäisi jaksaa odottaa...
Kuvat
täältä.
Tänään kävin
Valokuvagalleria Hippolytessä katsomassa
Ida Pimenoffin näyttelyn
A Shadow at the Edge of Every Moment of the Day. Näyttely oli tunnelmaltaan vaikuttava ja lumoava - täydellinen syksyn haikeuteen. Tummuudessaan ja synkkyydessäänkin teokset olivat herkkiä ja äärimmäisen koskettavia. Alkusyksyn tummuvat illat olivat vahvasti läsnä; ihmisten katseissa viipyilevyyttä. Olisin halunnut pimentää ikkunoista tulvivan valon, käpertyä vilttiin ja juoda tuntikausia teetä antaen teosten luoman viileän, mutta hellän ja lohduttavan tunnelman viedä mukanaan. Yksi erityisesti olisi ihana saada omaan kotiin. Huokailen edelleen.
